Tyttö oli ollut kiltti

Viimeiset pari kuukautta ovat vain jotenkin kuluneet huomaamatta, kun koko ajan on ollut kiire tehdä jotain, hyvä että nukkua on kerennyt ja toisinaan sekin on jäänyt liian vähälle. 17.12. pääsin eroon koulujutuista ja sitten alkoi joulustressi: yhtään lahjaa ei ollut hankittuna, yhtään ideaa ei ollut enkä tiennyt missä vietän jouluni. Loppulta vietin jouluni useassa paikassa, mutta niin, että kerkesin kaikkialle. Nyt joulu on vihdoin ohi ja koulu jatkuu vasta 12.1., joten tähän jää vähän aikaa hengähtääkin, vaikka lomaakin olen kerennyt ahkerasti täyttämään.

Olisin kovasti halunnut laittaa kuvaa tämän joulun itsetehdyistä lahjoista, mutta tietysti paketoin ne ennen kuin älysin kuvata ne, joten kuvamateriaalia ei ole. Olin vain niin ylpeä, kun kerrankin keksin oman sukkamallin, ja siitä tuli jopa kivan näköinen! Idea oli kuitenkin tämä:

1. ja 2. kerros: *2o 2n*
3. ja 4. kerros: *2n 2o*

Näitä kerroksia 1-4 toistetaan muutamaan kertaan, esim. 10 kerrosta, jonka jälkeen vaihdetaan normaaliin 2o2n joustinneuleeseen, jolla tehdään loput varresta. Sitten normaali kantapää ja jalkaterässä toistetaan kerroksia 1-4 puikoilla 2 ja 3. Melko sekavan kuuloista, mutta ehkä joku tajusi.

Toinen lahja, jonka tein itse, oli hartiahuivi salomoninsolmuilla, samankaltainen jonka tein viime vuonna.

Jos sitten siirytään saamiini lahjoihin. Olin selvästi ollut tänä vuonna liian kilti, kun lahjoja tuli niinkin paljon. Kaikkia en aio kuvata, mutta tässä muutama:

Mikseivät nämä kuvat voi totella minua?

Joulun tarpeellisimmaksi lahjaksi osoittautui kalenteri vuodelle 2009. Tämä olikin ainoa lahja, jota olin toivonut ja pukki osasi sitten antaa minulle vielä noin soman kalenterin! Nyt käyttämäni kalenteri on auttamatta liian pieni, kun koko viikko on ängetty sille pienelle aukeamalle. Tässä kirjoitustilaa päivää kohden on kokonainen sivu!


Joulun suurin yllättäjä oli poikaystäväni antama Maailman ihanin tyttö -kirja, joka perustuu samannimiseen valokuvanäyttelyyn. Kirjan kuvat ovat kerrassaan upeita ja teksti kaunista ja koskettavaa, niin pitkälle kuin sitä olen kerennyt lukemaan.


Joulun suurin lahja (eikös se koko kuitenkin ole se ratkaiseva?) oli Fazerin iso suklaalevy, jonka jälkeen innokkaita vierailijoita tuntui löytyvän monta. Onneksi tässä ei ollut kaikki pukin tuoma suklaa, joten suklaata jäänee vielä ensi vuodellekin.

Mehupurkki havainnollistaa suklaalevyn kokoa.

Mikä oli sinun joulusi positiivisin yllättäjä?