Uuden mekon omistaja

Nyt ei sitten enää tarvitse murehtia yo-mekon toteutuksesta, kun sellaisen sain vihdoin kaupasta ostettua. Ostin myös valkoisen hartiahuivin ja kengät löytyivät valmiiksi, joten enää puuttuu lakki. Kuvien värit eivät ihan vastaa puvun todellista väriä. Koko puku näyttää laimeammalta kuvissa kuin luonnossa. Ja kyllä varmasti tulette vielä näkemään kuvan, jossa puku on päälläni.



Verhot valmistuivat tuossa toissa viikolla ja viime viikkoisen poissaoloni takia en ole kuvaa aikaisemmin kerennyt laittamaan.


Suunnitteilla on myös kaksi uutta käsitöihin liittyvää työtä, mutta niistä myöhemmin lisää.

Se löytyi sittenkin!

Tämän päivän postauksessa vallitseva tunnelma on huomattavasti iloisempi, pirteämpi ja aurinkoisempi. Löysin nimittäin tänään mekon! Ei tuo nyt sellainen ole, minkä olistin halunnut, mutta kaipa tuohonkin tottuu. Ja kyllä tuo aina jätesäkin voittaa.

Nyt ei ole tarjolla yhtään kuvaa, jossa pitäisin pukua päällä, mutta kyllä sellainen vielä tulee, kunhan saan jonkun vieraan tänne ottamaan minusta kuvan. (Puku näyttää ihan erilaiselta henkarissa kuin päällä. Kaikissa kuvissa värit ovat jotenkin laimeat, mutta eiköhän tuosta jonkinlaisen käsityksen saa.)

Lähikuva yläosasta

Ostin seuraksi valkoisen hartiahuivin, jotta saan sitten olkapäätkin peittoon.


Kenkinä toimivat valkoiset avokkaat, jotka ostin viime kesänä. Ovat mukavat jalassa ja tukevat.


Koruvaihtoehdot ovat tällä hetkellä seuraavat (Koruistani on muuten luvassa erillinen postaus tulevaisuudessa.):


1. Medaljonki, jonka sain 18-vuotislahjaksi, kultainen, jossa puvun värinen kivi. Paljon tunnearvoa. Tämä on tällä hetkellä suosikki.

2. Kastelahjaksi saamani kultainen sydän, jonka keskellä timantti. Tälläkin paljon tunnearvoa.

3. Perinteiset valkoiset helmet.

Mikä koruista on sinusta paras vaihtoehto? Entä mitä pidät mekosta?

Tästä postauksesta tuli melko kuvapainotteinen, hyvää vastapainoa eiliselle kuvattomuudelle. Nyt juhlan kunniaksi tarjoillaan täytettyjä paprikoita.

Leirikoulumuistelmat

Kerrottakoon aluksi, että tämän postauksen toteuttaminen on aiheuttanut minulle kaksi suurta ongelmaa. Ongelma nro 1: Miten saan hehkutettua reissua tarpeeksi? Tätä ei nimittäin voi olla ylistämättä liikaa. Aivan mahtava reissu ja sitä on vaikea ymmärtää, jos ei itse ole sitä kokenut. Ongelma nro 2: Kirjoittanko päiväkirjamaisesti päivä kerrallaan vai asioita sikinsokin? Lopulta päädyin tällaiseen epämääräisen järjestykseen. Koettakaa saada selvää!

Lähdimme siis tiistaiaamuna kohti leirikoulupaikkaa, joka sijaitsi Merikarvialla. Etukäteen en tuntenut kolmea oppilasta lukuunottamatta ketään ja paikka oli täysin vieras. Kaikki info oli paperi, jossa luki vähän suunitelmaa ohjelmasta, joka vaikutti lupaavalta. Oletin reissusta tulevan onnistunut, mutta silti vähän jännitti mennä kokonaan uuteen ympäristöön täysin vieraiden ihmisten kanssa.

Paikka oli vanha maatila, jossa majoittauduttiin eri rakennuksiin. Minä sain nauttia ylhäisestä yksinäisyydestäni öisin aivan ihanassa "kolossa", kuten majoituspaikkoja siellä kutsuttiin. Piha-alue oli siisti eikä siihen miljööseen voinut olla ihastumatta!

Paikan emäntä ja isäntä olivat lämminhenkisiä ja ystävällisiä ihmisiä. Heidän kanssaan tuli helposti juttuun. Luokkakin osoittautui reippaaksi eikä siellä ollut yhtään toivotonta tapausta. Todella mukavia ja herttaisia lapsia. Erittäin yllättynyt olin siitä, miten kohteliaita osa lapsista oli! Heidän opettajansakin osoittautui rennoksi ja hauskaksi persoonaksi.

Ennen leirikoulua sain tosiaan nähdä ohjelmaa ja se vaikutti monipuoliselta. Siellä vietetty aika oli ohjelmatäyteistä eikä sellaista hetkeä kerennyt tulemaan, ettei olisi tiennyt mitä tekisi. Vaikka luvassa oli paljon ohjelmaa, löytyi sieltä myös paljon vapaa-aikaa, jolloin pääsi esim. viettämään aikaa eläimien kanssa. Pieniin karitsoihin, kaninpoikiin tai minisikaan ei voi olla ihastumatta! Ohjelmalliselta puolelta voisi mainita esim. metsäretken, eläinten ruokintaa ja hoitoa, melontaa, retki Merikarvian keskustaan traktorin peräkärryllä matkustaen (tuli ihan penkkarit mieleen) jne.


Ja kehut jatkuvat. Me nimittäin söimme siellä herkullista kotiruokaa! Aina ei ruoka ollut kuitenkaan valmiina pöydässä, vaan lapset joutuivat mm. tekemään itse nuotion, jolla keittivät hernekeittoa. Itselleni varmaan rankin homma koko leirikoulussa oli lettujen paisto nuotiolla. Paistajia oli kuitenkin vain 2-3 ja taikinaa n. 5 litraa. Kaikkea ei kuitenkaan paistettu. Teimme myös kalapurilaisia, joiden sämpylä paistettiin nuotiolla ja kala oli loimulohta. Väliin laitettiin myös salaattia ja kastiketta. Oli hyvää!


Neljässä päivässä tuli kokeiltua paljon kaikkea sellaista, mitä en ole koskaan ennen kokeillut. Tämä lista on pitkä! Petun tekoa, pärekaton tekeminen, makkaran tekeminen, teimme lankaa pellavasta, lypsimme lehmää (oli positiivinen yllätys!), ruisleivän leipominen, traktorilla ajamista ja matkustamista traktorin peräkärryllä sekä ratsastamista. Näiden lisäksi opin paljon uutta hyödyllistä ja kaikki tämä neljässä päivässä!

Löysin myös jotain ihanaa ja rentouttavaa nimittäin kertalämmitteisen saunan ja paljun. Olen ehdottomasti saunaihmisiä, mutten pitkiin aikoihin ollut päässyt saunaan, joten oli ihana päästä tuohon saunaan. Saunasta pääsi sitten lämpimään paljuun. Ja saunontahetken jälkeen pääsi nauttimaan iltapalaa.

Kotiin ei tarvinnut lähteä tyhjin käsin. Muistelen tätä reissua lämpimästi luultavasti vielä pitkän ajan, oli se sentään niin erilainen kokemus. Kaikkien ihanien muistojen lisäksi sain myös jotain konkreettista, leipää ja tyrnihilloa!

Täytyy vielä antaa erikoiskiitos säälle. Pilviä ei taivaalla näkynyt nimeksikään ja ilma oli melko lämmin. Pärjäsin siis loistavasti ilman kumisaappaita ja sadevarusteita.


Kaiken kaikkiaan reissu oli erittäin antoisa ja unohtumaton! Kokemuksena täysin uudenlainen ja sellainen, jota en hetkeen tule taas kokemaan. Kotona olikin sitten melko nuutunut olo ja jotenkin tyhjää, kun ei ollut sitä menoa ja meininkiä ympärillä, eikä niitä mukavia ihmisiä.

Sporttipäivä

Tänään (kuten eilen ja maanantainakin) oli tarkoitus tehdä jotain hakupapereiden eteen. Kuten arvata saattaa, en sitten tehnyt. Huomenna on jo ihan pakko tai muuten jää kokonaan hakematta ja joudun pitämään välivuoden ihan vain siksi, etten saanut edes hakupapereita täytettyä.

Tänään oli siis varsin saamaton päivä aina siihen asti, kun jaksoin neljän kieppeillä nousta sängystä ja hain isovanhemmiltani vanhan kuntopyörän. Siitä se riemu sitten alkoi, kun minä (joka olen erittäin tumpelo kaikessa kokoamisessa) kokosin pyörän ilman ohjeita. Ja mainittakoon vielä, että pyörä jopa toimii.


Luonnollisesti tuli sitten koeajettua pyörä ja olokin reipastui kummasti.

Listaa huomiselle, mitä pitää tehdä:
-HAKUPAPERIT!
-Käy kaupassa
-Siivoa keittiö ja mahdollisesti maalaa seinät loppuun

Rapostin tältä päivältä haluaisin lopettaa kuvaan näistä punaisita kynsistäni. Olen niin rakastunut tuohon väriin.

Ongelmia kaavojen ja Fiestan kanssa

Tällä hetkellä suurin huolenaihe on siinä, että voiko näistä alla olevista osista saada tehtyä tällaisen? Jos se onnistuu ja vielä melko helposti, niin sitten täytyisi vain ommella.

(Kuvaa klikkaamalla saa sen suuremmaksi.)

Aloitin eilen kokeilemaan ensimmäistä pitsihuiviani. Tuntuu ihan sellaiselta, että voisin osata tehdäkin tuon. Mallina on Aquila. Pitäisi vain päättää teenkö tuon huivin valkoisesta vai ostanko jotain muuta lankaa.



Sen lisäksi kaapissa on vieläkin kaksi kerää Fiestaa, joista haluaisin tehdä jotain kivaa (rakastan tuota väriä), mutta en vain keksi, mitä tekisin.

Punaista kynsilakkaa

Aloitin sitten viime viikkoisen säästöviikon jälkeen (onnistuin muuten pärjäämään 7€:lla) uuden viikon kosmetiikkaostoksilla.


Ostin siis kaksi Mavalan kynsilakkaa, London ja Minute Quick-Finish, hintaan 3€/kpl. Ostin myös Maxfactorin Masterpiece Max ripsivärin (11,90€), joka on kokeilemistani ripsiväreistä ehdottomasti paras.

Mukaan tarttui myös Freemanin kuorinta-aine sekä Doven deodorantti. Ostaessani Doven tuotteen sain yhden ilmaiseksi, joten etsin sitten tuota deodoranttia halvemman tuotteen eli tuollaisen hoitovoiteen. Kokemusta ei tuosta tuotteesta ole, mutta pakko sitä on kokeilla, kun ilmaiseksi sai.

Hemmottelin tänään itseäni pellillisellä mokkapaloja (en kuitenkaan syönyt kokonaista pellillistä, älkää pelätkö). Tuli oikein hyviä. Seuraavaksi on vielä luvassa kynsien hoitoa ja lakkausta uudella lakalla.


Muistakaa osallistua arvontaan täällä ja täällä!

Sanomalehtimekko

Alan olemaan jo hivenen epätoivoinen yo-mekkoni suhteen, kun tänään taas kiertelin muutamia kauppoja sopivaa mekkoa etsien. Kuten arvata saattaa, sopivaa mekkoa ei löytynyt. Päässäni lähti villisti laukkaamaan ajatus siitä, että tekisin mekon itse. Jostain sain päähäni tehdä harjoittelumekko sanomalehdestä.

Siitä se ajatus sitten lähti ja tuokion ahkeran näpertämisen jälkeen edessäni komeili sanomalehtipienoismallihame. Ensimmäisenä vuorossa oli alaosa, joka taipui tällaisille vekeille:


Seuraavana oli vuorossa yläosa, joka koostuu siis kahdesta eri palasesta. Punaisella olen rajannut tuon toisen palasen erikseen tuosta, jotta sen siitä voi selkeämmin hahmottaa.


Kaikkein haastavin homma oli ehkä näiden kahden luomuksen yhdistäminen. Se kuitenkin onnistui pienen taiteilun jälkeen.


Mekko on kohta valmis. Enää puuttuu nauha, jonka tein tuosta keltaisesta. Nyt jääkin kysymykseksi, pystynkö toteuttamaan tämän käytännössä ja kannattaako sitä edes yrittää.


Sitten vain odotetaan, että julkaisen sanomalehtivaatemalliston Barbielle. Kyllä minä kuitenkin vielä joku päivä väkerrän jotain muuta tuosta sanomalehdestä. Sen verran hauskaa oli!

Juustosarvet

Tiistaina ja tänään olen saanut noita verhoja etenemään, niin että nyt on valmiina valkoinen verho ja puolet toista punaista. Tai no verhot tulevat siten, että olohuoneeseen tulee 1,5m punaista, 3m valkoista, 1,5m punaista ja ruokahuoneen ikkunaan 3m punaista. Mitat ovat siis leveyksiä. Nykyiset makuuhuonseessa olevat verhot siis jäävät tänne pitemmäksi aikaa, vaikka ajattelin aluksi siirtää ne ruokahuoneeseen ja etsiä toiset makuuhuoneeseen. Onneksi noita verhoja on sen verran helppo siirtää, että voin vaihtaa vaikka kaikki talon verhot melko nopeasti toisiin.

Viime aikoina ei ole paljoa tehnyt mieli kirjoittaa mistään ruokaan liittyvästä sattuneesta syystä, mutta nyt olen siihen vihdoin valmis. Haluan nimittäin jakaa nämä herkulliset juustosarvet kaikkien kanssa.

Taikina on varsin yksinkertainen, määrä x jauhoja, x dl vettä, suolaa, leivinjauhetta ja vähän öljyä. Jauhojen ja veden määrällä saa sitten säädettyä, kuinka paljon taikinaa haluaa. Itse olen laittanut 2dl vettä ja olen tehnyt 16kpl, eli kaksi kiekollista.

Kun taikina on valmis, laitoin taikinan puoliksi ja tein ensin toisesta puolesta ympyrän, jonka jaoin kahdeksaan osaan. Jokaiseen osaan laitoin juustoviipaleen ja aurajuustoa. Sitten vain käärin ja siirsin pellille. Ennen uuniin laittoa voitelin sarvet munalla ja paistoin 225 asteessa, kunnes olivat kauniin värisiä. Sitten vain herkuttelemaan! Ihanan juustoisia.


Mutta nyt taitaa lettutaikina olla jo valmis paistettavaksi, joten paistohommiin.

Käsityörintamalta ei mitään uutta

Viime aikoina en ole onnistunut saamaan mitään valmiiksi. Kaikki tuntuu jämähtävän jotenkin paikoilleen ja sitten ei vain pääse jatkamaan.

Novitan Mambosta tekeillä oleva matto on nyt halkaisijaltaan n. 60cm. Ongelmana tässä on se, etten osaa päättää kuinka suuren maton haluan. Tavallaan 50cm halkaisija olisi ollut ihan hyvä, mutta toisaalta 70cm:kin mahtuisi. Ehkä pääsen jossain vaiheessa jonkinlaiseen ratkaisuun (viimeistään siinä vaiheessa, kun lähden ensi kerralla ilman sukkia kylppäriin) ja saan maton valmiiksi.


Ikuisuusprojektiksi muodostunut villapaita ei yllätys yllätys ole edennyt. Sen sijaan päätin, että puran (vaihteeksi) koko paidan ja aloitan alusta, toisenlaisilla raidoilla. Josko ensi huhtikuussa olisi jo uusi takakappale valmiina purettavaksi.


Vauvan settikään ei etene. Sitä tekisin mielelläni. Myssy on ainoa, jonka olen saanut valmiiksi. Nuttuun en ole löytänyt mitään kivaa ohjetta, eikä itsellänikään ole mielessä mitään toteuttamiskelpoista ideaa. Töppösten kohdalla asia on päinvastoin. Ohjeita on useita, joista en osaa valita haluamaani. Lankana on Novitan Wool vaaleanpunaisena.


Tässä lähiaikoina pitäisi saada projekti yo-mekko etenemään. Parin päivän nettisurffauksen jälkeen en ole löytänyt vieläkään kuvaa sellaisesta puvusta, jonka haluaisin. Siispä piirsin kuvan, vaikken kuvataiteellisesti mitenkään lahjakas ole ja tästä syystä piirtämiäni kuvia on turha odottaa tänne tulevaisuudessa, muuten kuin tämän kaltaisissa pakkotilanteissa.


Haluaisin siis hameosasta kellohamemaisen ja yläosaan halterneck-yläosan. Jos tuollaisen toteuttaminen tulee olemaan hirveän hankalaa, tyydyn ihan normaaleihin olkaimiin. Kankaasta en vielä tiedä, mutta värinä mieluiten vähän tuon sinisen tyylinen.

Keskiviikkona olisi tarkoitus mennä kirjastoon katselemaan vanhoja lehtiä, josko sieltä löytäisi jotain hyödyntämiskelpoista sekä aion käydä kangaskaupassa katselemassa taas kankaita ja kaavoja. Jos mitään ei löydy, niin torstaina lähden sitten kiertämään kaikki liikkeet, joista voisi edes mahdollisesti löytyä jokin sopiva puku.

Mutta jos tiedä, mistä voisin löytää tuon tyylisen puvun kuvaa, kaavoja, jotain, kerrothan siitä!

Huomenna alkaa sitten projekti olohuoneen verhot. Sairastelujen takia projektia ei ole saatu aikaisemmin aloitetuksi, mutta huomenna olisi sitten tarkoitus ommella osa verhoista, kaikkia ei nimittäin kerralla välttämättä huvita ommella. On siinä kuitenkin sen verran ompelemista, mutta sen näkee sitten huomenna, kuinka pitkälle pääsee.