Leirikoulumuistelmat

Kerrottakoon aluksi, että tämän postauksen toteuttaminen on aiheuttanut minulle kaksi suurta ongelmaa. Ongelma nro 1: Miten saan hehkutettua reissua tarpeeksi? Tätä ei nimittäin voi olla ylistämättä liikaa. Aivan mahtava reissu ja sitä on vaikea ymmärtää, jos ei itse ole sitä kokenut. Ongelma nro 2: Kirjoittanko päiväkirjamaisesti päivä kerrallaan vai asioita sikinsokin? Lopulta päädyin tällaiseen epämääräisen järjestykseen. Koettakaa saada selvää!

Lähdimme siis tiistaiaamuna kohti leirikoulupaikkaa, joka sijaitsi Merikarvialla. Etukäteen en tuntenut kolmea oppilasta lukuunottamatta ketään ja paikka oli täysin vieras. Kaikki info oli paperi, jossa luki vähän suunitelmaa ohjelmasta, joka vaikutti lupaavalta. Oletin reissusta tulevan onnistunut, mutta silti vähän jännitti mennä kokonaan uuteen ympäristöön täysin vieraiden ihmisten kanssa.

Paikka oli vanha maatila, jossa majoittauduttiin eri rakennuksiin. Minä sain nauttia ylhäisestä yksinäisyydestäni öisin aivan ihanassa "kolossa", kuten majoituspaikkoja siellä kutsuttiin. Piha-alue oli siisti eikä siihen miljööseen voinut olla ihastumatta!

Paikan emäntä ja isäntä olivat lämminhenkisiä ja ystävällisiä ihmisiä. Heidän kanssaan tuli helposti juttuun. Luokkakin osoittautui reippaaksi eikä siellä ollut yhtään toivotonta tapausta. Todella mukavia ja herttaisia lapsia. Erittäin yllättynyt olin siitä, miten kohteliaita osa lapsista oli! Heidän opettajansakin osoittautui rennoksi ja hauskaksi persoonaksi.

Ennen leirikoulua sain tosiaan nähdä ohjelmaa ja se vaikutti monipuoliselta. Siellä vietetty aika oli ohjelmatäyteistä eikä sellaista hetkeä kerennyt tulemaan, ettei olisi tiennyt mitä tekisi. Vaikka luvassa oli paljon ohjelmaa, löytyi sieltä myös paljon vapaa-aikaa, jolloin pääsi esim. viettämään aikaa eläimien kanssa. Pieniin karitsoihin, kaninpoikiin tai minisikaan ei voi olla ihastumatta! Ohjelmalliselta puolelta voisi mainita esim. metsäretken, eläinten ruokintaa ja hoitoa, melontaa, retki Merikarvian keskustaan traktorin peräkärryllä matkustaen (tuli ihan penkkarit mieleen) jne.


Ja kehut jatkuvat. Me nimittäin söimme siellä herkullista kotiruokaa! Aina ei ruoka ollut kuitenkaan valmiina pöydässä, vaan lapset joutuivat mm. tekemään itse nuotion, jolla keittivät hernekeittoa. Itselleni varmaan rankin homma koko leirikoulussa oli lettujen paisto nuotiolla. Paistajia oli kuitenkin vain 2-3 ja taikinaa n. 5 litraa. Kaikkea ei kuitenkaan paistettu. Teimme myös kalapurilaisia, joiden sämpylä paistettiin nuotiolla ja kala oli loimulohta. Väliin laitettiin myös salaattia ja kastiketta. Oli hyvää!


Neljässä päivässä tuli kokeiltua paljon kaikkea sellaista, mitä en ole koskaan ennen kokeillut. Tämä lista on pitkä! Petun tekoa, pärekaton tekeminen, makkaran tekeminen, teimme lankaa pellavasta, lypsimme lehmää (oli positiivinen yllätys!), ruisleivän leipominen, traktorilla ajamista ja matkustamista traktorin peräkärryllä sekä ratsastamista. Näiden lisäksi opin paljon uutta hyödyllistä ja kaikki tämä neljässä päivässä!

Löysin myös jotain ihanaa ja rentouttavaa nimittäin kertalämmitteisen saunan ja paljun. Olen ehdottomasti saunaihmisiä, mutten pitkiin aikoihin ollut päässyt saunaan, joten oli ihana päästä tuohon saunaan. Saunasta pääsi sitten lämpimään paljuun. Ja saunontahetken jälkeen pääsi nauttimaan iltapalaa.

Kotiin ei tarvinnut lähteä tyhjin käsin. Muistelen tätä reissua lämpimästi luultavasti vielä pitkän ajan, oli se sentään niin erilainen kokemus. Kaikkien ihanien muistojen lisäksi sain myös jotain konkreettista, leipää ja tyrnihilloa!

Täytyy vielä antaa erikoiskiitos säälle. Pilviä ei taivaalla näkynyt nimeksikään ja ilma oli melko lämmin. Pärjäsin siis loistavasti ilman kumisaappaita ja sadevarusteita.


Kaiken kaikkiaan reissu oli erittäin antoisa ja unohtumaton! Kokemuksena täysin uudenlainen ja sellainen, jota en hetkeen tule taas kokemaan. Kotona olikin sitten melko nuutunut olo ja jotenkin tyhjää, kun ei ollut sitä menoa ja meininkiä ympärillä, eikä niitä mukavia ihmisiä.