Pienille jaloille lämmikettä

Eilen illalla löysin juuri sopivan kokoisen jämälankakerän, josta sitten tein pienet töppöset pieniä jalkoja lämmittämään. Lankana noissa on Novitan 7 veljestä.


Viime aikoina olen muutenkin ihastunut kaikkiin vauvanvaatteisiin ja muuhunkin pieneen ja söpöön, joten tänään kävin sitten ostamassa vaaleanpunaista Novitan Woolia, josta ajattelin tehdä jonkin neuleen vauvalle. Ajattelin tehdä samaan settiin vielä jonkin kivan myssyn, töppöset ja hanskat. Jos sitten vielä jaksan ja innostun, teen samanlaiset vaaleansinisestä. Sitten on paketit valmiina, kun joku tuttu saa perheenlisäystä.

Villasukat

Nämä sukat sain kuin sainkin tehtyä torstai-illalla. Sukat on tehty tummanpunaisesta Novitan 7 veljeksestä. Sukan kuvio on isoäitini opettama. Suurin haaste näiden sukkien tekemisessä oli lähinnä aloittaminen. Sukat itsessään eivät ole mitenkään hankalta tehdä.

Maze book

Tänään sain vihdoin paketoitua kaikki paketit yhtä lukuunottamatta, eli sukkaparia, joka ei ole edennyt sitten eilisen. Saa nähdä, josko tänään tekisin sen valmiiksi tai sitten viimeistään huomenna.

Tänään käytin useamman tunnin aikaa tähän maze bookiin:

Kansiin olen käyttänyt kartonkia ja se on päällystetty Tiimarista ostetulla kuviopaperilla, josta olen tehnyt myös kirjasen sivut. Yhden paperin koko on 12''x12''. (Lisäsin tuohon etukanteen vielä yhden tarran, kun löysin sopivan.)

Tuollainen kirjanen on erittäin yksinkertainen tehdä, kun ottaa huomioon sen, kuinka kivan näköinen siitä sitten tulee. Sen lisäksi siitä saa helposti omannäköisen ja se on mukava ja persoonallinen lahja.

Maze on siitä mukava, että sinne voi laittaa sisälle juuri sitä, mitä haluaa ja se lisää mazen monikäyttöisyyttä.

Mazen ohjeen löytää helposti Googlella laittamalla hakusanaksi maze book.

Tänään tekemäni mazen sisälle liimasin kiiltokuvia sekä kaikenlaisia värssyjä, loruja, lauseita jne. Laitan tähän nyt pari kuvaa kirjasen sisältäkin. Pahoittelen huonoa käsialaani.

Kaulahuivi valmistui

Joululahjatilanteeni ei ole enää läheskään yhtä huolestuttava kuin miltä se näytti vielä maanantaina. Eilen sain ostettua loput lahjat ja niihin tarvittavat materiaalit lukuunottamatta sitä yhtä kalenteria, jota en saa tehtyä, kun kalenteripohjat ovat Tiimarista loppu enkä Akateemisesta halua ostaa 11€ kalliimpaa versiota. Tietenkin voisi koneelta tulostaa, mutta toimivaa tulostinta ei ole tässä taloudessa taas vähään aikaan näkynyt. Tietenkin voisi tehdä itse, mutta ei siitäkään tule niin siistiä kuin valmiiksi ostamalla.

Enää on jäljellä villasukan toinen pari, johon olen kuitenkin jo kantapään tehnyt. Sen lisäksi pitäisi askarrella yksi maze book. Niiden lisäksi paketit pitäisi paketoida, mutta se on kivaa hommaa se.

Tänään sain viimeisteltyä kaulahuivin, joka sekin menee joululahjaksi. Huivi on tehty tummanvihreästä Novitan Mambosta. Pituutta huivilla on 140cm ilman hapsuja ja hapsuilla 166cm. Huivin leveys on 16cm. Tein tuon 7mm puikoilla yhdistelemällä sileää ja ainaoikeaa, jolloin sain tehtyä tuollaisen ruutukuvioinnin. Tarkemman ohjeen saa pyytäessä.

Kuvien värit eivät ihan vastaa todellisuutta. En oikein tiedä, miten saisin hyvät värit, kun en uloskaan viitsi mennä kuvaamaan ja tähän aikaan siellä olisi muutenkin liian pimeä.

Vilukissa

Viikonloppuinen (aivan ihana, mukava, viihdyttävä, rentouttava jne.) leiri oli taas hyvä muistutus siitä, mistä oikeasti pidän. Kyseessä on käpertyminen sekä hautautuminen kaikkialle lämpimään ja pehmeään. Tämän ihanuus korostuu aina talvisin, kun ulkona on pakkasta ja kylmä.

Viikonlopun leirillä kehitimme kaverini kanssa ehkä maailman mahtavimman nukkumapaikan. Asuimme kaksistaan neljälle hengelle tarkoitetussa huoneessaa, jossa oli kaksi kerrossänkyä. Päätimme nostaa sänkyjen patjat lattialle kaksi vierekkäin ja kaksi päällekäin. Tällöin saimme molemmat kaksi patjaa, lisää nukkumatilaa, toisen lämpimän ihmisen, kaksi peittoa sekä kaksi tyynyä. Siellä löhöäminen ja nukkuminen oli aivan ihanaa, tosin nukkumista olisi ehkä voinnut harkita harjoittavansa hivenen enemmän sen sijaan, että katseli televisiosta Sinkkuelämää -putkea, pokeria ja sudokua yöllä.

Sänkyjen lisäksi suuri heikkouteni on erilaiset ja -kokoiset peitot. Niihin on aina helppo kääriytyä sekä kömpiä niiden alle. Niiden alle voi mennä kokonaan tai niitä voi laittaa jalkojensa peitoksi. Niitä voi myös pitää harteillaan ja käyttää sisustuselementteinä.

Peittojen parina on usein tyynyt. Tällä hetkellä nukun kahdeksan tavallisen tyynyn sekä yhden jättikokoisen tyynyn kanssa. Niitä voi käyttää paljo muuhunkin kuin vain pään kohottamiseen. Niillä voi vaikka kohottaa jalkoja, laittaa jalkojen väliin, halata, peittää kasvonsa ja korvansa sekä hautautua tyynyjen sekaan. On jotenkin vaikeaa kuvitella, että nukkuisin ilman vähintään kahta tyynyä. Siitä on jo ikuisuus, kun olen niin tehnyt viimeksi.

Vuodevaatteet eivät ole ainoita asioista, joista nautin käpertymismielessä. Isot hupparit ovat intohimoni. En tosin omista niitä enempää kuin yhden, mutta joululahjaksi ole toivonut toista. Isoissa huppareissa on monta hyvää puolta. Ensinnäkin ne ovat lämpimiä. Toiseksi niiden alle voi laittaa paljon vaatteita. Mutta se, mikä teke huppareista niin erikoisen ihania, on huppu. Kun hupun laittaa päähänsä, maailmasta tulee hetkessä parempi paikka elää, kun saa eristettyä muun maailman omista ajatuksistaan. Siksi tykkäänkin joskus jopa nukkua huppu päässä sekä aamuisin peittää pääni hupulla, jos en ole kunnolla nukkunut yöllä (tai kerennyt kammata hiuksiani). Etenkin miehille suunnatut hupparit ovat tässä asiassa lemppareitani.

Nyt kun vaateisiin päästiin niin täytyy tähän lisätä vielä villasukat, joita tykkään pitää jalassa jopa kaksin kappalein sekä pidän myös niiden tekemisestä. Teen villasukkia vähintään viidet vuosittain. Vähintään yhdet itselleni ja loput sitten lahjoiksi muille. Vauvoille on myös ihana tehdä kaikkia pieniä töppösiä ja haaveilen jonkin ihanan neuleen tekemisestä vauvalle, mutta eipä ole vauvaa, jolle tehdä. Tämä ja se viikonlopun lastenleiri herättelee taas sitä armotonta vauvakuumetta, mutta onneksi omistan järjen, joka palauttaa minut aina takaisin maanpinnalle.

Lämmikkeitä mietittäessä ei saa unohtaa teetä, tuota taivaallista juomaa. Vielä vuosi sitten en teetä tykännyt juoda, mutta nyt olen oppinut pitämään teestä ja juonkin sitä aina mahdollisuuksien mukaan. Iso huppari + peitto + tyyny + villasukat + sänky + iso kuppi teetä = <3

Tästä pääsimmekin sujuvasti siihen, että tarvitsisin uuden sängyn omaan kämppääni, jonne toivottavasti pian pääsen muuttamaan. Olen vähän miettinyt, että voisin ostaa jonkin kapean parisängyn, kun niihin taitaa löytyä helpommin lakanoita kuin 12ocm sänkyihin. Sitten haluaisin jonkin ihanan kulmasohvan, joka olisi myös vuodesohva sekä sellaisen rahin, josta saa tehtyä patjan. Onpahan sitten mahdollisuus majoittaa vierailijoitakin.

Tällaista juttua kirjoittaessa (huolimatta siitä, että kirjoitan tätä tyynyjen keskellä sängyssäni, peiton alla ja hupparin huppu päässäni ja villasukat jalassa) alkaa tuntua siltä, että pitäisi vähitellen mennä nukkumaan. Eilenkin nukkumaan tuli mentyä vähän jälkeen kuusi, illalla tietenkin. Tai sitten menen vain saunaan lämmittelemään.

Joulumurheita

Mitä on tehty sille lapsena kauan odottamalleni lämminhenkiselle juhlalle? Minne on kadonnut se kaikki loistokkuus ja hohto joulusta? Lapsena ei joulusta tarvinnut muuten stressata kunhan muisti avata joulukalenterin päivittäin ja siivota huoneensa ennen yhtä vuoden kohokohdista. Nykyään kaikki on toisin.

Tässä vaiheessa, kun jouluun on enää viikko, iski oikein kunnon paniikki. Totesin, etten ole saannut yhtään pakettia paketoitua ja kaksi lahjaa on vielä puikoilla, molemmat kuitenkin yli puolen välin, mutta tässä on enää viikko aikaa... Yhdestä lahjasta ei ole vielä mitään tietoa ja yksi on pakko antaa vasta joulun jälkeen, sillä kaupasta ei löydy sopivaa materiaalia ennen joulua. Sen lisäksi en ole vielä päättänyt, missä vietän jouluni. Ehkä vaan päädyn siihen ratkaisuun, että vietän joulun yksin kotona.

Yksin vietetyssä joulussa olisi sekä hyviä, että huonoja puolia. Huonoa on luonnollisesti se, että jäisin paitsi kaikista jouluherkuista, jotka ovat tällä hetkellä ainoa asia, joka minua joulussa viehättää. Toisaalta niitä saa kyllä sitten aatonkin jälkeen syödä pitkään, joten menetys ei ole niin suuri. Siihen ne huonot sitten taisivatkin jäädä. Kyllä sitä yksin pärjää. Jos tulee tylsää, voi aina lukea niin rakkaisiin kirjoituksiin tai katsoa televisiota tai vain tehdä sitä, mitä muutenkin teen mielelläni eli käperryn mitä erilaisimpiin lämpimiin paikkoihin.

Hyviä puolia olisi ainakin se, että minulla olisi mahdollisuus päästä jouluyön messuun. Sen lisäksi ei tarvitse viettää joulu niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa en halua. Ehkä tämä asia selkeytyy tässä viikon sisällä.

PS. Poistin tänään koneeltani 2347 tiedostoa eikä siinä mennyt edes kaikki turha.

Virheistä toivottavasti oppii...

Olen jo näin nuorella iälläni tehnyt paljon erilaisia asioita. Toiset ovat olleet kannattavampia kuin toiset, vaikka harvoin jaksan tekemisiäni jälkikäteen katua. Nyt haluaisin kuitenkin jakaa muutaman sellaisen kokemuksen, jonka olisi helposti voinut välttää pienellä aivojen vaivaamisella.

Ensin voisin antaa pari neuvoa, miten voi välttyä turhalta fyysiseltä kivulta ja tuskalta. Voisin aluksi kertoa faktan itsestäni. Olen nimittäin melko lyhyt henkilö, joten ylähyllyille yltääkseni minun on usein kiivettävä jonkin, esim. tuolin, päälle. Tässä ei ole muuten mitään ongelmaa, mutta ei kannata ottaa alleen sellaista tuolia, jossa on pyörät, sillä siitä ei ole niin mukava pudota, kun tuoli lähtee alta. Riippuen mitä on ollut hyllyltä ottamassa, voi saada jopa painavan laatikon niskaansa.

Toinen ohje, miten fyysistä kipua voi välttää on yleisesti tunnettu suositus, nimittäin lämmittele ennen venyttelyä. Näin varmaan suurin osa tekeekin, mutta minäpä haluan tehdä spagaattin nyt ja heti. Nykyään ei tule venyteltyä enää niin säännöllisesti ja usein kuin vielä pari vuotta sitten, jolloin muutenkin venyin paremmin. Nyt sitten, kun päätin saada spagaatin, seuraavana päivänä, sekä muutamana seuraavana, reidet ovat ihan älyttömän kipeät. Ja kipu oli täysin turhaa, sillä eihän se spagaatti tietenkään onnistunut.

Kokemuksesta voisin vielä kertoa sen, ettei kannata laittaa kättään kuuman valurautapannun pohjaan. Tässä kohtaa viimeistään tulee pohdittua, voiko henkilö olla ihan täysjärkinen, jos sen käpälänsä siihen pannulle laittaa. Itselleni olen kuitenkin jälkikäteen uskotellut, etten voinut tietää pannun olleen kuuma. Kyseessä oli siis yhdeksännen kotitaloustunti. Jos en ihan väärin musita, taisimme tehdä tortilloja. Lähdin sitten hakemaan pannua toiselta henkilöltä, joka otti pannun kaapista. Otin sitten pohjasta kiinni, kun en kahvastakaan voinut, kun toinen piti siitä kiinni. En mitenkään osannut kuvitella, että pannu saattaisi olla kuuma. Siinä sitten oli mukava parannella palovammaa.

Tässä siis muutama vinkki. Lisää on mahdollisesti luvassa joskus. Toivottavasti minun tyhmyydestäni voi joku toinen hyötyä.

Alku aina hankala

Tervetuloa tänne uuteen blogiini. Oli erittäin mielenkiintoista kokeilla tätä vuodatuksen jälkeen ja vähitellen alan tottua tähän.

Mutta miksi annoin blogilleni nimeksi Epäoleellinen integraali? Nimi liittyy melko läheisesti vanhasta blogistani löytyvään kirjoituuksen otsikolla Elämäni funktiona, mutta kaipa sitä tähänkin voisi tätä nimivalintaa hivenen perustella.

Monelle sana integraali saattaa tuoda mieleen vähemmän mieluisat muistot lukion pitkän matematiikan tunnilta. Toisille (mahdollisesti jopa onnekkaille) integraali saattaa olla täysin vieras käsite.

Epäoleellinen on sanana melko hyvä sana kuvaamaan elämääni. Elämäni ei ole mitenkään oleellinen suuremmassa mittakaavassa. Päätökseni vaikuttavat lähinnä omaani ja mahdollisesti muutaman läheisen ihmisen elämään, muttei sen laajemmalle.

Kun nämä kaksi sanaa yhdistetään saadaan epäoleellinen integraali. Epäoleellinen integraalihan kuvaa pinta-alaa, jossa joko toinen päätepisteistä on määrittelemätön tai molemmat päätepisteet ovat määrittelemättömiä. Tällöin voidaan tutkia välejä miinus äärettömästä äärettömään.

Mitenköhän tämän ajatukseni nimen taustalla selittäisin niin, että joku toinenkin sen ymmärtäisi, vaikken aina ymmärrä itsekään, mitä tarkoitan. Ehkä kerron sen sitten, kun sen keksin.