Vilukissa

Viikonloppuinen (aivan ihana, mukava, viihdyttävä, rentouttava jne.) leiri oli taas hyvä muistutus siitä, mistä oikeasti pidän. Kyseessä on käpertyminen sekä hautautuminen kaikkialle lämpimään ja pehmeään. Tämän ihanuus korostuu aina talvisin, kun ulkona on pakkasta ja kylmä.

Viikonlopun leirillä kehitimme kaverini kanssa ehkä maailman mahtavimman nukkumapaikan. Asuimme kaksistaan neljälle hengelle tarkoitetussa huoneessaa, jossa oli kaksi kerrossänkyä. Päätimme nostaa sänkyjen patjat lattialle kaksi vierekkäin ja kaksi päällekäin. Tällöin saimme molemmat kaksi patjaa, lisää nukkumatilaa, toisen lämpimän ihmisen, kaksi peittoa sekä kaksi tyynyä. Siellä löhöäminen ja nukkuminen oli aivan ihanaa, tosin nukkumista olisi ehkä voinnut harkita harjoittavansa hivenen enemmän sen sijaan, että katseli televisiosta Sinkkuelämää -putkea, pokeria ja sudokua yöllä.

Sänkyjen lisäksi suuri heikkouteni on erilaiset ja -kokoiset peitot. Niihin on aina helppo kääriytyä sekä kömpiä niiden alle. Niiden alle voi mennä kokonaan tai niitä voi laittaa jalkojensa peitoksi. Niitä voi myös pitää harteillaan ja käyttää sisustuselementteinä.

Peittojen parina on usein tyynyt. Tällä hetkellä nukun kahdeksan tavallisen tyynyn sekä yhden jättikokoisen tyynyn kanssa. Niitä voi käyttää paljo muuhunkin kuin vain pään kohottamiseen. Niillä voi vaikka kohottaa jalkoja, laittaa jalkojen väliin, halata, peittää kasvonsa ja korvansa sekä hautautua tyynyjen sekaan. On jotenkin vaikeaa kuvitella, että nukkuisin ilman vähintään kahta tyynyä. Siitä on jo ikuisuus, kun olen niin tehnyt viimeksi.

Vuodevaatteet eivät ole ainoita asioista, joista nautin käpertymismielessä. Isot hupparit ovat intohimoni. En tosin omista niitä enempää kuin yhden, mutta joululahjaksi ole toivonut toista. Isoissa huppareissa on monta hyvää puolta. Ensinnäkin ne ovat lämpimiä. Toiseksi niiden alle voi laittaa paljon vaatteita. Mutta se, mikä teke huppareista niin erikoisen ihania, on huppu. Kun hupun laittaa päähänsä, maailmasta tulee hetkessä parempi paikka elää, kun saa eristettyä muun maailman omista ajatuksistaan. Siksi tykkäänkin joskus jopa nukkua huppu päässä sekä aamuisin peittää pääni hupulla, jos en ole kunnolla nukkunut yöllä (tai kerennyt kammata hiuksiani). Etenkin miehille suunnatut hupparit ovat tässä asiassa lemppareitani.

Nyt kun vaateisiin päästiin niin täytyy tähän lisätä vielä villasukat, joita tykkään pitää jalassa jopa kaksin kappalein sekä pidän myös niiden tekemisestä. Teen villasukkia vähintään viidet vuosittain. Vähintään yhdet itselleni ja loput sitten lahjoiksi muille. Vauvoille on myös ihana tehdä kaikkia pieniä töppösiä ja haaveilen jonkin ihanan neuleen tekemisestä vauvalle, mutta eipä ole vauvaa, jolle tehdä. Tämä ja se viikonlopun lastenleiri herättelee taas sitä armotonta vauvakuumetta, mutta onneksi omistan järjen, joka palauttaa minut aina takaisin maanpinnalle.

Lämmikkeitä mietittäessä ei saa unohtaa teetä, tuota taivaallista juomaa. Vielä vuosi sitten en teetä tykännyt juoda, mutta nyt olen oppinut pitämään teestä ja juonkin sitä aina mahdollisuuksien mukaan. Iso huppari + peitto + tyyny + villasukat + sänky + iso kuppi teetä = <3

Tästä pääsimmekin sujuvasti siihen, että tarvitsisin uuden sängyn omaan kämppääni, jonne toivottavasti pian pääsen muuttamaan. Olen vähän miettinyt, että voisin ostaa jonkin kapean parisängyn, kun niihin taitaa löytyä helpommin lakanoita kuin 12ocm sänkyihin. Sitten haluaisin jonkin ihanan kulmasohvan, joka olisi myös vuodesohva sekä sellaisen rahin, josta saa tehtyä patjan. Onpahan sitten mahdollisuus majoittaa vierailijoitakin.

Tällaista juttua kirjoittaessa (huolimatta siitä, että kirjoitan tätä tyynyjen keskellä sängyssäni, peiton alla ja hupparin huppu päässäni ja villasukat jalassa) alkaa tuntua siltä, että pitäisi vähitellen mennä nukkumaan. Eilenkin nukkumaan tuli mentyä vähän jälkeen kuusi, illalla tietenkin. Tai sitten menen vain saunaan lämmittelemään.