Alennusmyyntiangsti

Miksi minä en tee mitään uskomattoman upeita alelöytöjä? Eilen kiersin vihdoinkin vaatekauppoja ja kaikki löytämäni vaatekappaleet kuuluivat kategoriaan: "Ihan kiva, ei minulle, seuraava!" En löydä edes kivoja peruspaitoja sopivaan hintaan. Ehkä olen liian vaativa.

Toisaalta on hyvä, että olen tarpeeksi vaativa, ettei tule ostettua turhuuksia ja en käytä ikinä -vaatteita. Kuitenkin masentaa, etten saa koskaan uusia vaatteita. Viimeksi olen ostanut vaatekappaleen varmaan joskus toukokuun alussa.

Minä jopa tiedän, millaisia vaatteita haluaisin pitää päälläni, mutta kauppojen tarjonta ei kohtaa minun kysyntääni tai sitten etsin vain väärästä paikasta. Olisi hienoa osata ommella haastavia vaatteita itse, mutta kaikkea ei voi saada.

Edes tämä alennusmyyntiangsti ei saa pyyhittyä pois suupielilläni vallallaan olevaa hymyä, joka on siinä pysynyt jo eilisestä asti. Sain nimittäin toisen hyväksymiskirjeen yliopistoon. En tiedä, miksi olen tuosta niin älyttömän iloinen, vaikka tiesin tuonne pääseväni. No ei pidä valittaa sitä, että on aihetta hymyillä!